Tänään, 17.12.2010, on nuorimmaiseni syntymäpäivä. Neljäs poikamme näki päivänvalon… Sairaalasta kotiinlähtöä odottaessani radiossa soi Tapio Rautavaaran Korttipakka. Se piirtyi sieluni sopukoihin niin voimakkaasti, että joka kerta kun tuo kappale soi, se tuo mieleeni aikaa sitten eletyn jouluaaton hetken, tuoksuja myöten.
Jos et tunne tuota tarinaa, niin käy lukemassa/kuuntelemassa se seuraavan linkin takaa.
Poikien ollessa lapsia ja nuoria, olin usein uupunut ja ajattelin, että tätäkö tämä loppuelämä oikein on: puurtamista, neuvomista ja opetuksen valumista kuuroille korville. Ei ollut. Pojat kasvoivat pian ja yksi kerrallaan lähtivät maailmalle. Olen erittäin onnellinen jokaisesta lapsestani. On hienoa, että he ovat valinneet minut äidikseen. Kaikilla ei käy näin hyvä tuuri.
Yksityiselämäni ihmiset ovat tietenkin minulle kaikkein tärkeimpiä. Mutta nyt kun omat lapseni pärjäävät omillaan ja minulla on vielä voimia, aikaa ja halua olla mukana yhteisten asioiden hoidossa, niin olen mukana tekemässä arjen pieniä tekoja meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Hyvää ja onnellista joulunaikaa meille kaikille toivottaa Tuulia
